Lelukaupan hyllyltä
Lelukaupoissa on lapsuuden taikaa: koko kauppa täynnä mitä hauskimpia leluja, ja valinnanvaraa vaikka kuinka – leluparatiisi! Lelut olivat ja ovat edelleen usein arvokkaita, eikä lelupaljouden huumassa esitettyjen toiveiden toteutuminen ole itsestäänselvyys.
Ostolelut olivat Suomessa pitkälle 1900-luvulle harvinaisia. Leluja tehtiin kotona ja niitä sai tilata paikallisilta käsityöläisiltä: suutarilta nahkapallon, savenvalajalta kukkopillin ja läkkisepältä helistimen. Ensimmäiset varsinaiset lelukaupat avattiin Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Tarjonta oli pitkään ulkomaista alkuperää, kunnes teollinen kotimainen lelunvalmistus toi suomalaiset lelut valikoimaan.
Tänä päivänä lelukauppojen valikoimat ovat suurilta osin kansainvälisiä. Turvallisuus on noussut tärkeäksi tekijäksi ja sitä valvotaan. Lelukaupan ihmeitä voi selata joulukuvastoista ja niitä mainostetaan lastenohjelmien tauolla. Erikoistuneiden ja yksityisten lelukauppojen määrä on vähentynyt ja yhä useampi ostaa lelut markettikäynnin yhteydessä. Kivijalkalelukaupan etuna voi olla tunnelma, palvelu, kotimainen painotus, lelujen laatu ja pienten lelumerkkien myynti.
"Suostuin luopumaan tutista kypsässä neljän vuoden iässä ja äiti oli luvannut siitä hyvästä minulle palkinnoksi Moncchichin, jollainen kaikilla hoitokavereillanikin oli.
Lähdimme yhdessä Helsingin keskustan Stockalle ostamaan apinaa, mutta äiti tuli toisiin aatoksiin lelun hinnan nähtyään. Muistan vieläkin,
kuinka hän suostutteli minut valitsemaan nuken Moncchichin sijaan ja kuinka kävelimme alas Stockan kierreportaita ja yritin nieleskellä kyyneleitä.
Äiti huomasi tämän, käännyimme takaisin ja vaihdoimme nuken Moncchichiin. Seuraavana päivänä oli ihanaa mennä hoitoon uusi apina kainalossa. Juuri sellainen, kuin sen pitikin olla.”
s. 1980, lapsuus Helsingissä
”Haaveissani oli kauan Tampereella Otran tavaratalon toisessa kerroksessa ollut polkuauto, jonka olisin halunnut aina, kun siellä kävimme. En sitä kuitenkaan saanut.”
s.1941, lapsuus Pirkanmaalla
”Haaveena oli kirjakaupan ikkunassa oleva nukke, jolla oli tuttipullo kädessä ja nukke pissasi myös. Kirjakaupan täti oli pannut merkille, että eräs Irma käy usein
näyteikkunan takana katsomassa nukkea. Hän oli vihjannut äidilleni nukesta. Kun jouluaatto tuli, mikä yllätys odottikaan tyttöä.
PISSAAVA NUKKE! Sinä yönä ei eräälle tytölle tullut uni silmään heti! Tuo oli saatu lelu.”
s. 1942, liikkuva lapsuus
”Muistan aika hyvin, kun kävin ostamassa itselleni ja siskolleni merenneitoponit vaaleanpunaisessa talossa sijainneesta lelukaupasta Oulun keskustassa.
Asuimme tosi lähellä kauppaa ja menin sinne yksin! Olin n. 6-7-vuotias. Olin tosi tohkeissani kun pääsin itse ostamaan, ehkä jopa "omalla rahalla" haaveilemani lelun.
Sitä lelukauppaa ei tietysti enää ole, mutta se on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Kauppa oli pieni, mutta pullollaan erilaisia leluja.
Aikuisen näkökulmasta pitäisin sitä varmaan liian täyteen ahdattuna, mutta lapsena se tuntui minusta taivaalliselta paikalta.”
s. 1980, lapsuus Oulussa