Keräily harrastuksena
Lasten keräilykohteita on lukematon määrä: kiiltokuvat, purkkakortit, tarrat, karkkipaperit, lätkäkortit, postimerkit, tulitikkuaskien etiketit, yllätyslelut, akkaripokkarit, PEZit, julkkiskuvat ja…!
Keräilyyn liittyy tavoitteellisuutta, löytämisen iloa ja vaihtamisen jännitystä. Se on eräänlainen leikki, jossa voi harjoitella oman kokoelman muodostamista. Keräilyn kohteelle syntyy vaihtoleikissä arvo, josta neuvotellaan yhdessä toisten keräilijöiden kanssa. Kokoelman parissa viihtyy pitkän tovin yksinkin.
Keräilykortteja on helppo kantaa mukana ja vaihdella. Aiemmin niitä sai muiden tuotteiden kylkiäisinä, mutta viimeistään 1990-luvulta lähtien korttipaketteja on voinut ostaa erillisinä valmiina pakkauksina. Korteissa on usein jokin pelin elementti, kuten hahmojen tai autojen vertailtavat voimaominaisuudet.
Keräilylelut elävät nousukautta. Mukaan on tullut yllätyslelujen jännitys, kun ostaessa ei tiedä, mikä lelu paketista paljastuu. Tämä näkyy niin Kinder-yllätyksissä kuin L.O.L. Surprise! -leluissa.
"Koulun välitunnilla vaihdettiin kiiltokuvia ja tehtiin "sumplivihkoja" joiden kanssa kuvat vaihtuivat.”
s. 1965, lapsuus Pyhtäällä
”Keräsin jääkiekkokortteja. Olisin halunnut kortteja aina vain lisää, joten vaihdoin kaikki karkkipäivänkarkkini kortteihin.”
s. 2003, lapsuus Espoossa ja Tampereella
”Keräilin kaikkia lehmäesineitä ja leluja.”
s. 1992, lapsuus Espoossa
”Lempi lelusarja, jota keräilin suunnattomasti, oli Monster High. Halusin kaikki Monster High -nuket, joka ei ollut mahdollista ja halusin robottieläimiä.”
s. 2003